Perheen yhteinen aika

Onko totta, ettei perheillä ole nykyisin riittävästi aikaa yhdessä? Kouluterveyskyselyn mukaan näin on. Perheessä voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Mikä sitten on johtanut tähän? Onko elämä niin kiireistä, ettei näe, mikä on todella tärkeää. Ihmisen onnellisuuden tae on kuitenkin läheiset, rakkaat ihmiset. Miksi emme pidä heistä huolta? Yhteisen ajan ei tarvitse olla mitään ekstriimiä, ollaan vain ja hengaillaan, kuten laulussakin sanotaan. Lapset tarvitsevat meitä aikuisia ja huomiotamme. Emme saa ajatella, että he pärjäävät itsekseen.

Ensiarvoisen tärkeää olisi opettaa lapsille sosiaalista osaamista. Dosentti Rimpelä peräänkuulutti sitä koulun opetusohjelmaan. Monen syrjäytyneen kohdalla yhteisenä piirteenä on ollut osaamattomuus sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Puhutaan varhaisten elinvuosien merkityksestä, varhaisesta puuttumisesta; se lähtee kotoa, vanhemmista.

Emmekö arvosta tarpeeksi lapsia ja lapsuutta. Se on lyhyt aika elämässä, vaalikaamme sitä.

Read Full Post »

Vanhemmuuden arkea

Mistä johtuu, että kovin usein pienten lasten vanhemmat haluavat omaa aikaa, ikäänkuin he eivät olisi tiedostaneet, miten pieni lapsi muuttaa arjen. Toki oma aika on tärkeää omalle ja lapsen hyvinvoinnille, mutta kun sitä tunnutaan kaipaavan loputtomasti. Silloin tulee ajatelleeksi, etteivät vanhemmat ole tajunneet, mihin ovat ryhtyneet. Lapsi vie 24h vuorokaudestasi. Omat hetkesi tulevat, kun hän nukkuu ja usein silloin pitää tehdä kotityöt. Mietin, elävätkö nykyaikuiset reaalimaailmassa? Kun on lapsen hankkinut, pitäisi tietää, että siinä seuraa vähintään 18-vuoden vastuut ja pidemmätkin.

Vai onko oman ajan vaade median aikaansaamaa? Tänä päivänä voit kuitenkin mennä lapsen kanssa lähes mihin vaan, eritoten jos imetät, on helppoa kulkea lapsen kanssa.

Toisaalta aikaamme kuvaa yksilöllisyyden ja tietyn itsekeskeisyyden leima. Nykyisät ovat paljon enemmän mukana lapsen kanssa kuin isät ennen. Sitä kauttakin äideille tulee omaa aikaa. Mutta mikä on riittävästi? Mitä oikein halutaan? Välillä kiukuttaa, kun mihinkään ei olla tyytyväisiä eikä osata nauttia niistä elämän pienistä iloista, joita elämässä on ja lapsen myötä ne lisääntyvät.

Read Full Post »