Onko totta, ettei perheillä ole nykyisin riittävästi aikaa yhdessä? Kouluterveyskyselyn mukaan näin on. Perheessä voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Mikä sitten on johtanut tähän? Onko elämä niin kiireistä, ettei näe, mikä on todella tärkeää. Ihmisen onnellisuuden tae on kuitenkin läheiset, rakkaat ihmiset. Miksi emme pidä heistä huolta? Yhteisen ajan ei tarvitse olla mitään ekstriimiä, ollaan vain ja hengaillaan, kuten laulussakin sanotaan. Lapset tarvitsevat meitä aikuisia ja huomiotamme. Emme saa ajatella, että he pärjäävät itsekseen.
Ensiarvoisen tärkeää olisi opettaa lapsille sosiaalista osaamista. Dosentti Rimpelä peräänkuulutti sitä koulun opetusohjelmaan. Monen syrjäytyneen kohdalla yhteisenä piirteenä on ollut osaamattomuus sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Puhutaan varhaisten elinvuosien merkityksestä, varhaisesta puuttumisesta; se lähtee kotoa, vanhemmista.
Emmekö arvosta tarpeeksi lapsia ja lapsuutta. Se on lyhyt aika elämässä, vaalikaamme sitä.
