On isänpäivä, marraskuun 10 pv. Ilma on lämmin ja sateinen. Kulunut syksy on ollut kiireinen. Töissä ei mitään erityisempää,mutta vapaa aikana on ollut kiireitä. Kulttuuria, liikuntaa, lastenlapsia. Antoisaa.
Olen vasemmistoliiton perhepoliittisessa työryhmässä. Ammattini ja työni perusteella luulisin, että minulla on annettavaa.
Perheiden oikea aikainen tukeminen on ensi arvoisen tärkeää. Kun lama vain syvenee, perheiden arki kurjistuu. Taas kerran lapset ovat kärsijöitä. Tässä kulutusyhteiuskunnassa köyhät perheet eivät pysty tarjoamaan jälkikasvulleen samaa kuin varakkaammat.
Monet harrastukset ovat liian kalliita. Perheet joutuva nipistämään ruoastakin. Toisalla yhteiskunnassa nostetaan miljoonien voittoja ja bonuksia. Kukaan ei ole niin hyvä, että ansaitsisi miljoonia jostakin työstä. Miksei kansa nouse barrikaadeille?
Kuntakentässä olen kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen. Sielläkin on pyrkimystä säästää tuntikehystä, suurentaa ryhmiä.
Lapset tarvitsevat tänä päivänä enemmän rauhaa, liikuntaa ja aikuisen aikaa.
Saksalainen professori kirjoitti, miten vahingollista on, kun lapset ovat tietokoneella tai katsovat vain televisiota.
Posittivistä kehitystä on näkyvissä, kun jotkut koulut ovat lisänneet liikuntaa keskelle koulupäivää tai kokkikerhoa. Jotakin muuta kuin koulua. Ja nyt jo näkyy, että lapset ovat jaksavampia, iloisempia ja pirteämpiä.
Toivoisin enemmän laajempaa näkemystä asioihin. Katsantokantaa pienen ihmisen silmin.
Lapsissa on tulevaisuus, joten panostakaamme heihin.
Yhden lapsen kehitys- tai käytöshäiriö tulee maksamaan paljon euroja, joten on viisaampaa panostaa lapsiin, kun he ovat pieniä ja tarvitsevat tukea. Ennalta ehkäisy ei saa olla pelkkä fraasi.
Tätä kirjoittaessani ilma selkiää, aurinkoakin näkyy. Tarkoittaakohan tämä, että asiat paranevat ja tulevaisuus on parempi.
Pippuri 
Vastaa